Alkoholismi on sairaus

Alkoholismi on sairaus

salaspuroMikko Salaspuro,
Alkoholisairauksien Professori,
Helsingin yliopisto

”Suo minun tajuta, että alkoholisti on sairas ja epätoivoinen ja anna minulle voimaa
 auttaa häntä oikealla ja rakentavalla tavalla.” Näin kuuluu kaikille AA:laisille ja heidän
 omaisilleen tuttu mietelause. Kyseessä on tärkeä totuus, joka kuitenkin tuntuu olevan
 vaikeasti hyväksyttävissä.

Alkoholismin sairauskäsitteen ovat hyväksyneet kaikki terveydenalan järjestöt (mukaanluttuna WHO) jo vuosikymmeniä sitten, mutta silti epäilijöitä ja moralisoijia riittää. Itse olen vakuuttunut siitä, että alkoholismi on alkoholin aiheuttama sairaus. Olen myös sitä mieltä, että se on itseaiheutettu sairaus. Toisaalta valtaosa muistakin sairauksista on joko itseaiheutettuja tai välillisesti myös yhteiskunnan aiheuttamia siten, että hyväksymämme tapa elää ja toimia, esimerkiksi liikenne ja ympäristön saastuminen, saavat niitä aikaan. Tunnettuja sairauksia aiheuttavia elintapoja ovat tupakointi ja rasvojen tai suolan liiallinen käyttö. Tällä perusteella itseaiheutettuja sairauksia ovat myös sydän- ja verisuonitaudit, korkea verenpaine, useimmat syövät, vammat (mukaanluettuna urheiluvammat), selkäkivut, nivelvauriot ja sukupuolitaudit.

Tiede ei ole koskaan edennyt nopeammin kuin tänään. Tuloksia syntyy kuitenkin tuskastuttavan hitaasti. Kun yksi ongelma on ratkaistu, on syntynyt kymmenen uutta kysymystä. Kroonisen alkoholinkäytön haitalliset vaikutukset hermosolujen normaaliin toimintaan on kiistatta osoitettu. Muutoksia on paljon, ja ne ovat moninaisia. Kuitenkaan tutkijat eivät vielä tiedä solutasolla, mikä alkoholismin tai edes humalan aiheuttaa. Sydän- ja verisuonisairauksia ja syöpää on tutkittu paljon enemmän kuin alkoholismia. Siitä huolimatta tutkijat eivät vielä näilläkään alueilla tiedä, miten keuhkosyöpä, sydänveritulppa tai korkea verenpaine syntyy. Tosin nämä ns. hyväksytyt sairaudet voidaan helposti todeta joko röntgenkuvasta, sydänfilmistä tai verenpainemittarilla. Alkoholismikin on helppo tunnistaa. Siihen tarvitaan silmäpari, peili ja aimo annos rehellisyyttä.

Mieltäni lämmittää suuresti, että AA:laiset pitävät minua AA:n ystävänä. Tunnen henkilökohtaisesti monia AA:laisia, ja jotkut heistä ovat hyviä ystäviäni. Voin luetella monia tapauksia, joissa toivottomalta näyttänyt juomisura on katkennut AA:n avulla. Erittäin tyytyväinen olen ollut siitä AA-toiminnasta, joka käynnistettiin vuosi sitten Meilahden sairaalassa. Toivon, että vastaavaa toimintaa syntyy vähitellen muissakin pääkaupunkiseudun ja miksei koko maan sairaaloissa.

Uskon tuntevani alkoholismin hoitoa käsittelevän tieteellisen kirjallisuuden hyvin. Kaiken tieteellisen näytön perusteella AA on vähintäänkin yhtä hyvä alkoholismin hoitomuoto kuin mikä muu hoitomuoto hyvänsä. On olemassa jopa muutamia tutkimuksia, joiden perusteella AA saattaa olla paras alkoholismin hoitomuoto.

AA:n perinteistä minua puhuttelee erityisen läheisesti kahdestoista perinne. ”Nimettömyys on perinteittemme henkinen perusta, aina muistuttaen meitä asettamaan periaatteet henkilökohtaisten seikkojen edelle.” Tuon perinteen perusviesti on sanoma nöyryydestä ja vaatimattomuudesta. Perinne on täysin vastakkainen nykyiselle ”minäkeskeiselle” kilpailuhengelle, joka varjostaa meitä kaikkia syntymästä hautaan. Kahdennessatoista perinteessä on oppia kaikille: poliitikoille, lääkäreille, tutkijoille, opettajille, toimittajille, taiteilijoille, urheilijoille ja kasvattajalle eli itse kullekin. Aluksi luulin AA:n nimettömyysperinteen  johtuvan julkisuuden, halveksunnan ja leimaantumisen pelosta, ja näin on ehkä joskus AA-liikkeen alkuvaiheessa ollutkin.

Mielestäni oleellisinta AA:n kahdennassatoista perinteessä on sanoma siitä, että perinteet ovat yksilöitä tärkeämpiä. Nimettömyys on todellista, käytännössä toteutettua nöyryyttä, joka sulkee pois oman edun tavoittelun. Oma etu on valtaa, mainetta, rahaa ja kunniaa. Se on myös valitettavan usein toisten sortamista ja alistamista. Oman edun tavoittelu leimaa valitettavan usein miltei kaikkia toimintojamme, ja uskon, että AA:n perustajat ovat tunnistaneet sen tuhoisat vaikutukset omassa elämässään ja juomishistoriassaan tunnustaneet.

AA-liikkeen sinikantisessa pääteoksessa sivulla 145 sanotaan: ”Meidän alkoholistien pahimmat viholliset ovat kauna, mustasukkaisuus, kateus, pettymykset ja pelko.” Itse olisin valmis muuttamaan tuon lauseen kuulumaan seuraavasti: Meidän kaikkien pahimmat viholliset ovat kauna, mustasukkaisuus, kateus, pettymykset ja pelko.