Anonyymit Alkoholistit
Johdanto AA:han – The Preamble
Tämä johdanto luettiin AA:n alkuaikoina kokouksien alussa:
”Olemme kokoontuneet tänne, koska olemme todenneet sen tosiasian, että olemme
voimattomia alkoholin suhteen ja kykenemättömiä tekemään mitään sen suhteen
ilman itseämme suuremman voiman apua. Meistä tuntuu, että jokaisen ihmisen
uskonnolliset käsitykset, jos joillakin niitä on, ovat jokaisen oma asia. AA:n
ohjelman yksinkertainen tarkoitus on näyttää mitä voidaan tehdä kun käytetään
itseämme suuremman voiman apua riippumatta siitä mikä kenenkin käsitys tästä
voimasta saattaa olla.
Voidaksemme muodostaa tavan luottaa ja luovuttaa kaikki mitä teemme tämän voiman
huomaan, meidän tulee ahkerasti opetella soveltamaan periaatteita itseemme.
Mutta usein toistamalla näitä toimintatapoja ne tulevat vähitellen tottumukseksi
ja niistä koituva apu muodostuu meille luonnolliseksi.
Me olemme kaikki oppineet tietämään, että alkoholisteina me kärsimme vakavasta
sairaudesta johon lääketieteellä ei ole parannuskeinoja. Tilamme saattaa olla
tulosta jonkinlaisesta allergiasta, joka tekee meistä erilaisia muihin ihmisiin
nähden. Mikään hoitomuoto, jonka tunnemme, ei ole koskaan parantanut ketään
pysyvästi. Ainoa apu mitä meillä on tarjottavana on absoluuttinen alkoholista
pidättäytyminen, joka onkin AA:n toinen nimi.
Meillä ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja. Ainoa vaatimus jäsenyydelle
on vilpitön halu pysäyttää juominen. Jokainen maksaa velkaansa auttamalla toisia
toipumisen tiellä. AA:n jäsen on alkoholisti, joka soveltamalla sekä
pitäytymällä ohjelmassa on päättänyt olla käyttämättä alkoholipitoisia juomia
missään muodossa. Sillä hetkellä kun hän ottaa vaikkapa vain tipankin olutta,
viiniä tai muita alkoholipitoisia juomia hän automaattisesti menettää kaikki
AA:n jäsenyyteen liittyvät asemansa. AA ei ole kiinnostunut raitistamaan
juoppoja jotka eivät vilpittömästi halua pysyä raittiina koko ajan. Mutta koska
emme ole uudistusmielisiä, me tarjoamme kokemuksiamme ainoastaan niille, jotka
sitä haluavat.
Me olemme löytäneet ratkaisun, josta voimme olla täydellisen yksimielisiä ja
jonka mukaisesti kykenemme elämään ja toimimaan sopusoinnussa. Harvoin olemme
nähneet henkilön epäonnistuvan, joka on tunnollisesti noudattanut ohjelmaa. Ne,
jotka eivät toivu, ovat ihmisiä, jotka eivät halua tai yksinkertaisesti eivät
voi antautua tälle yksinkertaiselle ohjelmalle. Tänään saatat pitää tästä
ohjelmasta tai olla pitämättä. Tosiasia on, se toimii. Se on ainut
mahdollisuutemme toipua.
Me pidämme paljon hauskaa AA-yhteisössämme. Jotkut saattavat olla kauhuissaan
puhetavoistamme ja kielenkäytöstämme sekä asiattomuuksistamme, mutta kaiken
pohjalla on kuolemanvakavuus ja täysi tietoisuus siitä, että meidän on otettava
ensimmäiset asiat ensiksi ja jokaisella meistä ensimmäinen asia on oma
alkoholiongelmamme. Jos juomme, me kuolemme. Tämän uskon on toimittava 24 tuntia
meissä ja kaikissa toimissamme tai me menehdymme.
Voidaksemme virittäytyä tähän kokoukseen, pyydän että hiljentyisimme hetkeksi
hiljaiseen rukoukseen ja mietiskelyyn.
Haluan muistuttaa, että kaikki mitä täällä
kokouksessa sanotaan, edustaa ainoastaan henkilökohtaisia
käsityksiämme tänään ja tähän
päivään asti. Puheemme eivät edusta AA:n kantaa
kokonaisuudessaan ja olet vapaa hyväksymään tai olemaan
hyväksymättä mitä kuulet; tosiasiassa ehdotamme,
että et kiinnittäisi liikaa huomiota asioihin, jotka
eivät ole sopusoinnussa AA:n Ison Kirjan kanssa.
Jos sinulla ei ole Isoa Kirjaa, voisi olla aika hankkia se, lue sitä, opiskele
sitä, lainaa sitä ja opettele mitä merkitsee olla aa-lainen.
AA-liike sai alkunsa 1930-luvun puolivälissä Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa ja
Kanadassa. Sen ns. perustajajäsenet Bill W. ja Tri Bob tapasivat toisensa kesän
1935 alussa raitistuen toimimaan yhdessä toisten alkoholistien auttamiseksi.
Tästä pienestä kipinästä on kasvanut maailmanlaajuinen raitistuneiden
alkoholistien joukko toimimaan noin 100 000 ryhmässä yli 150 eri maassa.
Keväällä 1939 noin sata alkoholistia oli saanut kirjoitettua muistiin
kokemuksistaan Alcoholics Anonymous –nimisen kirjan, josta koko AA-liike on
saanut nimensä. Tämä kirja on AA:n opas, joka on säilytetty lähes ennallaan
tähän päivään asti.
Yhteisön alkaessa kasvaa voimakkaasti 1940-luvun alussa erityisesti rakkaiden
ammattiystävien, kuten lehdistön avustuksella, se joutui tosissaan pohtimaan,
kuinka selviytyä suurella joukolla. Esimerkiksi 1941 luvun alussa meitä AA:n
avulla toipuvia alkoholisteja oli noin 2000 ja vuoden lopussa 8000.
Näistä selviytymiskokemuksista muodostuivat AA:n 12 Perinnettä vuonna 1946.
1940-luvun lopulla perustajajäsenet huomasivat vanhenevansa ja oli kysyttävä
AA-ryhmiltä näiden halua ottaa omat asiat hoitaakseen. Näin tapahtuikin, ja 1950
pidetyssä AA:n ensimmäisessä kansainvälisessä kokouksessa Clevelandissa
sovittiin ensimmäisestä Palveluvaltuustokokouksesta, joka pidettiin keväällä
1951.
Tällä välin toinen perustajajäsen Tri Bob kuoli.
Vuosi 1955 on AA:n toinen syntymäpäivä. Tällöin AA-ryhmät ottivat hoitaakseen
omat asiansa. Toimintansa pohjaksi ne vastaanottivat perustajilta Kolme
Perintöä: Toipumisen, Yhtenäisyyden ja Palvelun Perinnöt. Näitä Perintöjä
edustavat AA:n 12 Askelta, 12 Perinnettä ja AA:n 12 Käsitettä.
Vuonna 1957 AA oli jo kasvanut 200 000 alkoholistin yhteisöksi ja toimintaa oli
monessa maassa eri puolilla maailmaa.
Tänä vuonna AA-toiminnassa on mukana noin 2 000 000 raitista alkoholistia.
Sivun alkuun
|