AA:n pääteoksen Alcoholics Anonymous (Nimettömät Alkoholistit) ensimmäisen painoksen esipuhe vuodelta 1939:

” Meitä Nimettömiä Alkoholisteja on yli sata miestä ja naista, jotka olemme toipuneet toivottomalta näyttäneestä mielen ja ruumiin tilasta. Tämän kirjan päätarkoitus on kertoa muille alkoholisteille täsmälleen miten me olemme toipuneet. Heille toivomme, että seuraavat sivut ovat niin vakuuttavat, ettei muita todisteita tarvita. Uskomme, että tämä kertomus meidän kokemuksistamme auttaa ihmisiä ymmärtämään alkoholistia paremmin. Monet eivät käsitä, että alkoholisti on sairas ihminen. Ja sitä paitsi olemme varmoja, että meidän elämäntapamme voi antaa jotakin kaikille.

On tärkeätä, että pysymme nimettöminä, koska meitä on tällä hetkellä niin vähän, että emme voi vastata suureen henkilökohtaisten vetoomusten määrään, jonka kirjan julkaiseminen saattaa aiheuttaa. Koska olemme enimmäkseen ammatinharjoittajia ja liikemiehiä, emme voisi kunnolla jatkaa työtämme. Toivomme ihmisten ymmärtävän, että työmme alkoholistien parissa on vapaaehtoista ja että teemme sitä ansiotyömme ohessa.

Kun joku yhteisömme jäsen puhuu tai kirjoittaa julkisesti alkoholismista, kehotamme häntä jättämään oman nimensä pois ja esiintymään sen sijaan ”Nimettömien Alkoholistien jäsenenä”.

Pyydämme vakavasti lehdistöä ottamaan tämän toiveen huomioon, sillä muuten työmme vaikeutuu suuresti.

Emme ole yhdistys sanan tavallisessa merkityksessä. Meillä ei ole mitään liittymis- eikä jäsenmaksuja. Jäsenyyden ainoa ehto on vilpitön halu lopettaa juominen. Emme ole kiinnittyneet mihinkään määrättyyn uskoon, lahkoon tai tunnustukseen, emmekä esiinny ketään vastaan. Tahdomme vain olla avuksi niille, joita asia koskee.

Tahtoisimme mielellämme tietää tapauksista, jolloin on saavutettu tuloksia tämän kirjan avulla ja erityisesti meitä kiinnostaa kuulla työstä muiden alkoholistien parissa. Autamme mielellämme tällaisissa tapauksissa.

Tieteellisten, lääketieteellisten ja uskonnollisten yhteisöjen tiedustelut ovat tervetulleita.

Sivun alkuun

Hengellinen kokemus – Spiritual Experience

Sanontoja ”hengellinen kokemus” ja ”hengellinen herääminen” käytetään tässä kirjassa monessa yhteydessä. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että se persoonallisuuden muutos, jota tarvitaan alkoholismista toipumiseen, on ilmennyt meissä monissa eri muodoissa.
On totta, että kirjan ensimmäinen painos antoi monille lukijoille sellaisen käsityksen, että näiden persoonallisuuden muutosten tai uskonnollisten elämysten tulee olla luonteeltaan äkillisiä ja järisyttäviä mullistuksia. Kaikkien onneksi tämä käsitys on virheellinen.
Ensimmäisissä luvuissa kuvaillaan muutamia äkillisiä ja mullistavia muutoksia. Vaikka tarkoituksemme ei ollut luoda sellaista mielikuvaa, monet alkoholistit ovat tästä päätelleet, että toipuakseen heidän on saavutettava äkillinen ja voimakas ”Jumala-tietoisuus”, jota heti seuraa valtava asenteiden ja tunteiden muutos.
Kasvavassa jäsenkunnassamme, johon kuuluu tuhansia alkoholisteja, tällaiset kokemukset eivät ole sääntönä, vaikka joillakuilla onkin niitä ollut. Meidän useimpien kokemukset kuuluvat ryhmään, jota psykologi William James kutsuu ”opiskellen hankituksi”. Ne kasvavat ajan myötä. Usein uuden tulokkaan ystävät tajuavat muutoksen ennen kuin ihminen itse on tullut siitä tietoiseksi. Viimein hän käsittää, että hänen suhteessaan elämään on tapahtunut syvällinen muutos ja että hän tuskin on itse voinut saada tätä muutosta aikaan. Se, mikä usein tapahtuu muutamassa kuukaudessa, ei yleensä olisi ollut mahdollista vuosien itsekurilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenemme huomaavat löytäneensä arvaamatta sisäisen lähteen, jonka he tunnistavat vastaavan heidän käsitystään heitä itseään suuremmasta Voimasta.
Monet meistä ovat sitä mieltä, että tietoisuus itseä suuremmasta Voimasta on hengellisen kokemuksen olemus. Uskonnolliset jäsenemme kutsuvat sitä ”Jumala-tietoisuudeksi”.
Tahdomme sanoa painokkaasti, että jokainen alkoholisti, joka kykenee kohtaamaan ongelmansa rehellisesti meidän kokemuksemme valossa, voi toipua, mikäli hän ei sulje pois mielestään kaikkia hengellisiä käsitteitä. Vain suvaitsemattomuus ja härkäpäinen kieltäminen voivat johtaa täydelliseen epäonnistumiseen.
Kokemuksemme mukaan kenenkään ei tarvitse joutua pulaan ohjelman hengellisen puolen takia. Halukkuus, rehellisyys ja avoin mieli ovat toipumisen ydin. Mutta ne ovat välttämättömiä.

Sivun alkuun

Uskonnollinen mielipide AA:sta

Monet lähes kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat papit ovat antaneet AA:lle siunauksensa.

Edward Dowling katolisesta kirkosta: ”Nimettömien Alkoholistien toiminta on luonnollista, se on luonnollista siinä kohdin, missä luonto joutuu lähimmäksi yliluonnollista: siellä missä on nöyryytyksiä ja niistä seuraavaa nöyryyttä. Taidemuseoissa ja sinfonioissa on jotakin hengellistä ja katolinen kirkko hyväksyy niiden käytön. AA:ssa on myös jotakin hengellistä ja katolilaiset, jotka osallistuvat sen toimintaan tulevat väistämättä paremmiksi katolilaisiksi.

Anglikaaninen lehti The Living Church kirjoittaa pääkirjoituksessaan: ”Nimettömien Alkoholistien menettelytavan pohjana on se syvästi kristillinen periaate, että ihminen ei voi auttaa itseään auttamatta muita. AA:n jäsenet sanovat ohjelmaansa  ’henkilökohtaiseksi vakuutukseksi”. Tämä itsensä vakuuttaminen on johtanut satojen miesten ja naisten ruumiin, hengen ja mielen terveyden palautumiseen ja itsekunnioituksen uudelleen löytämiseen. Ilman tätä ainutlaatuista ja tehokasta ohjelmaa nämä ihmiset olisivat olleet mennyttä.”

Päivälliskutsuilla, jotka John D. Rockefeller Jr. oli järjestänyt esitelläkseen Nimettömät  Alkoholistit eräille ystävilleen, lausui tohtori Harry Emerson Fosdick:

”Psykologiselta kannalta katsoen tämän liikkeen lähestymistavassa näyttää olevan etu, joka muilta puuttuu. Jos liikettä viisaasti hoidetaan – ja se näyttää olevan viisaissa ja järkevissä käsissä – en ihmettelisi, vaikka tämän yrityksen edessä olisi mahdollisuuksia, joita emme osaa edes kuvitella.”

Sivun alkuun

ARKKIPIISPA VIKSTRÖMIN LAUSUNTO AA:STA

Vuosituhannen lähestyessä loppuaan Suomen kirkko on entistä määrätietoisemmin alkanut pohtia omaa toiminta – ajatustaan. Byrokraattinen kankeus, laitosmainen jähmeys ja teennäinen muodollisuus ovat kirkon kahleita, joista pyritään irti. Täyttääkseen tehtävänsä aidon ihmisyyden rakentajana ja avoimen inhimillisyyden puolestapuhujana kirkon on uudistuttava. Eräänlaiseksi uuden itseymmärryksen katekismukseksi muodostunut Seurakunta 2000 – mietintö tiivistää tulevaisuudennäkynsä näin: ”Pienet, toimivat yhteisöt, joissa vastuu jaetaan, jotka saavat elinvoimansa uudistuvasta jumalanpalveluselämästä ja avautuvat kansainväliseen ja lähipiirin lähimmäisenvastuuseen.”
Yhteys AA:n toimintaperiaatteisiin on silmiinpistävä; tähän teokseen aiemmin kirjoittaneet edeltäjäni ovat olleet lähes profeetallisen oikeassa todetessaan, että ”kirkolla” olisi paljon oppimista AA:n periaatteista ja menetelmistä. (Simojoki) tai että AA toteuttaa eräitä keskeisiä kristinuskon ihanteita ”monesti selkeämmin ja rohkeammin kuin mihin keskitason kristillisessä seurakunnassa käytännössä ulotutaan” (Juva). Tämän vuoksi ei myöskään ole yllätys, että AA:n toiminta eri puolilla maailmaa on jatkuvasti ollut nousujohteista.
Kirkkomme diakoniatyö on viime aikoina yhä voimakkaammin korostanut, ettei lähimmäisyys vain kuulu kristilliseen elämään, vaan että kristillinen elämä nimenomaan on yhteisyyttä ja elämän jakamista. AA:n ”pienet toimivat yhteisöt”, joitten jäsenyyden perusidea on ”avautua lähipiirin lähimmäisvastuuseen”, ovat omalta osaltaan niin diakonialle kuin koko kirkollekin todiste siitä, että ihanne on toteutettavissa. Pyrittäessä heikkoutta ja vahvuutta keskuudessaan tasaaviin yhteisöihin, esikuvia onnistumisesta ja toimivuudesta tarvitaan.
Yksi AA:n voimatekijöistä on sen riippumattomuus. Vaikka kristinuskoon itse sitoutuneena en toisaalta voikaan olla tunnistamatta tässä toiminnassa Jumalan elämää suojelevaa läsnäoloa ja näkemättä hänen vaikutustaan, haluan toisaalta jättää tilaa AA:ssa mukana olevien omalle hengellisyyden tulkinnalle. Ehkä kirkolla olisi opittavaa myös tässä ihmisten kokemuksien kuuntelussa ja kunnioittamisessa. Samoin siinä diakoniassa jo oraalle nousseessa ajattelussa, ettei tärkeintä ole oman organisaation maine ja menestys, vaan ihmisen paras riippumatta siitä kuka sen on saanut aikaan.
AA on onnistunut pitämään toiminta – ajatuksensa ja työtapansa kyllin selkeänä ja yksinkertaisena. Menestyvän liikeyrityksen tapaan se on keskittynyt suppealle osaamisen alueelle. Vaikka Nimettömät Alkoholistit eivät täten lienekään yhtä syvällekäyvän pohdinnan tarpeessa kuin mihin Seurakunta 2000 kirkon vie, myös alkoholiongelmien suhteen on syytä varautua tulevaisuuden maailmaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Euroopan yhdentyminen ainakaan vähennä alkoholin kulutusta, joka puolestaan on suorassa suhteessa haittoihin. Saattaa myös olla tarpeen jakaa Nimettömien Alkoholistien
kokemusta Itä – Euroopan kansojen kanssa, ”avautua kansainväliseen vastuuseen”.
Työmaata riittää tosin kotinurkillakin. Alkoholismi ei enää aikoihin ole ollut vain aikuisen miehen ongelma; pelkästään miehen ongelma se on harvoin silloinkaan, kun vain mies juo. Nykysuomalainen on kontakteissaan yhä riippuvaisempi ydinperheestään. Kun perheen sisäinen vuorovaikutus häiriintyy tai jopa kokonaan suistuu raiteiltaan alkoholiongelman vuoksi, vaikutus perheenjäseniin saattaa olla voimakkaammin elämän perustaa järkyttävä kuin aiemmin.
Perheiden tukeminen missä vain mahdollista on mielestäni eräs kirkon tämän hetken keskeisimmistä haasteista. AA:n periaatteita noudattavat Al – Anon ja Alateen osoittavat, että kirkon ja Nimettömien Alkoholistien pyrkimykset ovat tälläkin alueella hämmästyttävän samansuuntaiset.
Kun Seurakunta 2000 toivoo ”pienten toimivien yhteisöjen löytävän elinvoimansa uudistuvasta jumalanpalveluselämästä”, Nimettömien Alkoholistien pyrkivän rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttä Jumalaan. Ei liene liioiteltua – eikä myöskään liiaksi AA:n tunnustettua sitoutumattomuutta vaarantavaa – todeta Anonyymien Alkoholistien edustavan eräänlaista anonyymiä kristillisyyttä. Kamppailussa yhtä elämää tuhoavista voimista pahinta vastaan Nimettömien Alkoholistien joukossa on mahdollista todistaa sellaista elämisen tapaa, jolta kirkon näkökulmasta katsoen ei puutu juuri muuta kuin kristillisyyden nimi – eikä aina edes se.
Toivon AA:n työlle jatkuvaa menestystä ja Jumalan siunausta. ”Hyväksykää siis toinen toisenne niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät Jumalan kunniaksi” (Rm.15:7).

Turku 18.5.1990
Johan Vikström
Suomen AA-kustannus r.y.
8.painos
USA:ssa julkaistu alkuteos
ALCOHOLICS ANONYMOUS
A.A. World Services, Inc

Sivun alkuun

LÄÄKINTÖHALLITUKSEN PÄÄJOHTAJAN MATTI RUOKOLAN LAUSUNTO AA:STA

Maailman terveysjärjestö WHO julkisti vuonna 1979 ohjelmansa, jonka yleisenä tavoitteena on ”Terveyttä kaikille vuoteen 2000”. Eurooppaa koskevan alueellisen ohjelman yhtenä osatavoitteena (tavoite 17) on terveydelle vahingollisten käyttäytymismuotojen ehkäiseminen: ”Vuoteen 2995 mennessä kaikissa jäsenmaissa olisi saavutettava merkittävä vähentyminen terveydelle haitallisissa käyttäytymismuodoissa, kuten alkoholin ja lääkeaineiden käytössä, laittomien huumeiden ja lääkeaineiden käytössä, ja vaarallisessa autonajossa ja väkivaltaisessa käyttäytymisessä”.
Tavoitteen saavuttamista helpottaisi suuresti, jos alkoholin ja muiden haitallisten aineiden kulutusta voitaisiin alentaa 25 prosentilla vuoteen 2000 mennessä. Perusteluissaan Maailman terveysjärjestö viittaa tutkimustuloksiin, jotka osoittavat alkoholin moninaisine haittavaikutuksineen yhdeksi tärkeimmistä sosiaalisten ongelmien ja terveysongelmien syistä. Lisäksi Maailman terveysjärjestö toteaa, että alkoholin kulutustason ja alkoholihaittojen paljouden välillä on ilmeinen yhteys.
Suomen hallitus antoi vuonna 1985 terveyspoliittisen selonteon, joka oli yhteydessä ”Terveyttä kaikille vuoteen 2000” – ohjelmaan. Alkoholi mainitaan myös tässä selonteossa. Siinä asetetaan tavoitteeksi alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen vähentäminen. Keinoina  tähän päämäärään pyrittäessä mainitaan ensimmäisenä alkoholin kokonaiskulutuksen supistaminen ja toisena eri väestöryhmien alkoholin hallintakyvyn parantaminen. Alkoholin kulutuksen alentamistavoitetta ei kuitenkaan ole kirjattu prosenttimääräiseksi, kuten ei myöskään ole tehty Suomen yksityiskohtaisemmassa toimintaohjelmassa ”Terveyttä kaikille vuoteen 2000” – tavoitteiden saavuttamiseksi.
Alkoholin rooli johtavana kansanterveysongelmana on tänään yleisesti tunnustettu. Suomessa kuolee vuosittain n. 2000 henkeä alkoholin välittömiin haittavaikutuksiin, ja alkoholi on tärkeä myötävaikuttaja tapaturmissa, lukuisissa sairauksissa ja monenlaisissa sosiaalisissa katastrofeissa. Näin ollen olisikin ensisijaisen tärkeää kaikin voimin pyrkiä Maailman terveysjärjestön asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Alkoholismi on sairautena siinä mielessä erikoisasemassa, että sen hoitaminen ja siitä toipuminen on ratkaisevassa määrin riippuvainen potilaan omasta tahdosta ja halusta myötävaikuttaa hoitoonsa. Hoidon epäonnistumisen pääasialliseksi syyksi nähdäänkin useimmiten potilaan tahdon kaksijakoisuus: hän haluaa päästä irti alkoholin aiheuttamista haittavaikutuksista, suostumatta kuitenkaan jättämään juomista kokonaan.
Alkoholin kokonaiskulutus on maassamme melkein kolminkertaistunut 1960 – luvun alkuvuosista. Syitä tähän löytyy useita: elämme yhteiskunnallisessa rakennemuutoksen kourissa, missä yksilö on joutunut kaupungistumisen ja teollistumisen myötä vaikeasti hallittavien ristipaineitten uhriksi. Muutoksen vauhti on ollut huimaava, ja ihmisen sopeutumiskykyä koetteleva. Tasapainoinen, sosiaalista tukea tarjoava maalaisyhteiskunta on satojen tuhansien suomalaisten osalta vaihtunut suurkaupunkien lähiöiden kasvottomaan yksinäisyyteen.
Nimenomaan sosiaalisen tuen merkitys ihmisen selviytymiselle ja elämänhallinnalle ollaan viime vuosikymmenillä ruvettu tajuamaan aivan uudella tavalla. Sosiaalisten siteiden katkeaminen on mitä ilmeisimmin myötävaikuttanut nykyihmisen pahoinvointiin hyvinvointiyhteiskunnassa. Alkoholi ja huumeet ovat tässä tilanteessa suosittuja korvikkeita pysyvien ihmissuhteiden puuttuessa.
Alkoholismi on sairaus, jonka hoidossa perinteiset lääkinnälliset keinot ovat osoittaneet riittämättömyytensä. Lääkkeillä emme voi korjata niitä vaurioita, jotka syntyvät ihmisten elämäntilan muutosten myötä, emmekä myöskään pysty reseptillä määräämään potilaillemme uutta elämän sisältöä tai sosiaalista tukea.
Tässä tilanteessa korostuu entisestään AA – liikkeen merkitys alkoholismin hoidon tukipilarina. AA – ideologiaan sisältyy juuri ne elementit, jotka yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä ovat niin pahasti vahingoittuneet: ryhmään kuuluminen, sosiaaliset siteet, naapurista huolehtiminen. Jotta maassamme päästäisiin Maailmanterveysjärjestön asettamiin päämääriin alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämisessä, on AA – liikkeen osuus tässä työssä korvaamaton. Pyydän osaltani kiittää AA – liikkeen jäseniä siitä uhrautuvasta työstä, jota olette vuosien mittaan tehneet kansanterveyden hyväksi. Toivon teille tuleville vuosille mitä parasta menestystä tässä tärkeässä tehtävässä.
Helsinki 9.3.1990
Matti Ruokola 

Sivun alkuun

Silmäys AA:han

AA (Anonyymit Alkoholistit)

MITEN AA SAI ALKUNSA

MAAILMANLAAJUINEN YHTEISÖ

MIKSI ANONYYMIT ALKOHOLISTIT OVAT ANONYYMEJA

MITEN AA:N JÄSENET SÄILYTTÄVÄT RAITTIUTENSA

AA:N KOKOUKSET

MITÄ AA MAKSAA

SUHTEET ULKOPUOLISIIN

AA EI . . .

KUINKA LÖYDÄT AA:N OMALTA PAIKKAKUNNALTASI

Sivun alkuun